Uusi vuosi vaihtui rauhallisesti hyvässä seurassa. Naapurit olivat meillä koirineen (4kpl) ja talossa vallitsi hallittu rauha, kunhan teinijolpit Pepsi ja Pyry erotettiin turhien pörinöiden estämiseksi toisistaan. Ilta sujui oikein mukavasti eikä yksikään koira oikeastaan reagoinut millään lailla ulkoa kuuluneisiin paukkeisiin. Kiitos siis Annelle ja Santulle kivasta uuden vuoden vastaanotosta!

Koska halli on rakennusvaiheessa edelleen, mutta hyvällä mallilla kuitenkin, koirien kanssa touhuamiset ovat rajoittuneet lähinnä lenkkeilyyn, sohvailuun ja kotitokoiluun. Välillä oli pakkastakin reilunpuoleisesti, joten yhteistreenitkin peruuntuivat. Miula muuttui työvuorot aikas radikaalisti, joten vähän aikaa menee ennenkuin saan elämän asettumaan uuteen uomaan.

Ratsastamassa olen kuitenkin ehtinyt käymään jo 3 kertaa. Eka kerta oli aikas hakemista pitkän joulutauon jälkeen, mutta toisella kertaa sujuikin sitten taas paljon paremmin. Junglen kanssa yhteistyö tallin puolellakin on alkanut sujumaan, kun pääsin himpun jyvälle sen ajatuksenjuoksusta. Kauhean kiva hepo se on kaiken kaikkiaan ja sillä on ihana laukka.

Maanantaiaamuna kävin tunnilla yksin ja Open kanssa oli sovittu, että kokeilisin jotain uutta hevosta. Olle on isoin hevonen millä olen tähän mennessä koskaan ratsastanut. Se on rauhallinen ja kiltti, mutta hyvin herkkä liikkeissään. Tuntuu että se toimii ihan ajatuksen voimalla ja omat liikkeeni ovat aivan liian isoja ja liioiteltuja. Jos Jungle toimi painoavuilla, en tiedä miten Ollea kuvailisi! Pohkeenväistössä riitti suunnilleen että katsoin mentävään suuntaan, kun hevonen toimi jo oikein! Ravi on ihan ok, harjoitusravi on pehmeämpää kuin Junglella ja siten helpompaa. Laukka sitten onkin ihan oma lukunsa   No, tottakai, jos on pitemmät jalat, niin tuleehan siitä pitempi askel. Onneksi siitä oli minua varoiteltu, niin se loikkaaminen ei tullut täytenä yllätyksenä. Sekin on lopulta ihan ok, kunhan siihen tottuu, on se aika erilaista kuin Junglella.

Tuntiin olen todella tyytyväinen ja toivon että saan ratsastaa Ollella vielä muinakin kertoina. Eka kerta oli vasta kokeilua ja totuttelua, puolin ja toisin

Muun ajan olen viettänyt käymällä leffoissa ja lukemalla. Ihastuin totaalisesti tämän hetken teinihittiin Twilight - Houkutus ja olen nähnyt sen jo 2 kertaa sekä luin kirjankin (mikä on vielä paljon parempi kuin filkka). Yritän laittaa tähän loppuun linkin traileriin.....

 

Yöllä oli satanut yllättävän paljon lunta, mutta keli oli nuoskainen. Suunnitelmissa oli lähteä maastoon ihan pitemmälle lenkille.
Sain Junglen satuloitua ja suitsittua ihan itse, kiitos Hannalle vinkeistä ;). Määränpäänä oli kankaana tunnettu metsäalue ja sinne pääsi joko tietä pitkin tai peltojen kautta. No me mentiin peltojen kautta. Matkanteko oli hieman hankalaa, kun hevosen jalat uppoili jäiseen peltoon ja muutaman kerran tuntui ihan kuin olisi ollut jäällä, kun jää murtui alta ja vajottiin hieman. Yhdellä tieosuudella oli pienenpieni sula ojanen ja Open hepo oli sitä mieltä, että siinä on RAILO minkä yli on pakko hypätä. No, me kaikki sitten "hypättiin". Meni ihan hyvin, ei se ollut kuin pieni loikka, mutta nyt on sitten "hypätty" ihan kaksi kertaa (mennessä ja tullessa).

Lisäjännitystä lenkkiin toi vasen käteni, mikä oli 2/3 koko parin tunnin ajasta tunnoton ja osin täysin voimaton. Puutumista on ollut, lähinnä öisin, mutta nyt se alkaa vaivata jo päivälläkin mitä erilaisimmissa tilanteissa. Ekan kerran se oikein häiritsi ratsastusta ja vei kyllä rentouden koko touhusta. Tuon voimattomuuden vuoksi esitin toiveen, että ei menty harjujen kautta, missä olisi laukattu, kun pelotti, että en saa pidettyä hevosta mitenkään voimattomuuden vuoksi. Menimme siis rauhallista ja itseasiassa aika idyllistä terapiakäyntiä kauniin lumisessa maisemassa. Aina välillä lunta tippui kuusen oksilta päälle. Ihanan tunnelmallista.

Paluun piti tapahtua tietä pitkin, mutta yllättäen linja-auto hieman säikytti seuruettamme ja Ope muutti suunnitelman siten että palasimme samaa tietä kuin olimme tulleetkin. Paluumatkalla rupesin kyllä vakavasti harkitsemaan turvaliivin hankintaa. Ehkä se ei olisi hullumpi ajatus lainkaan.

Tallille palattiin reippaan parin tunnin lenkin jälkeen ja loppuhoidon jälkeen heposet saivat joululahjana omenat ja hyvän joulun toivotukset.

Ensi vuonna jatketaan =)

Tosi vaikea on pukeutua tunnille, kun sisätiloista ei oikein saa oikeaa kuvaa mm. tuulesta tms. Latasin aamutunnille taas vähän liikaa päälle ja sitten kun tehtiin töitä, hiki virtasi. Jätin sentään kypärämyssyn laittamatta, kun tukka on kasvanut jo sen verran, että suojaa vähän korvia.

Junglella oli tänään jo vähän jouluisissa tunnelmissa, kun Ope puki sille turparemmin päälle hienon beessin kimallekarvan. Harmittaa ihan vietävästi, että en ottanu siitä kuvaa siellä tallissa, kun sitten myöhemmin akku loppui kesken kaiken. No ehkä jollain toisella kertaa.

Ohjelmassa oli askeleen pidennyksiä, väistöjä kevyessä ravissa ja laukkaympyrä. Toinen puoli on miula jäykempi, joten askeleen pidennys kevyessä ravissa oli vaikeampaa toiseen suuntaan kuin toiseen. Oiskohan se sitten että miun oikee puoli on jäykempi. Voiko olla, vaikka olen oikeekätinen?
Askellajin siirto ravista käyntiin meni tänään ekoja kertoja pehmeästi ja nätisti, yleensä töksähdän selkään ja pompahdan vielä vähän eteenpäin.

Lopputunnista rupesi vähän kunto loppumaan ja oli tosi kuuma. Mikä toisaalta oli vähän huono juttu, kun jatkettiin tunnin jälkeen Hannan kanssa suoraan kodalle. Onneksi en kauheesti jäähtynyt, varsinkaan kun vedin polttopuut pulkassa ison mäen päälle. Toivottavasti en vilustunut.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa maastoa. Olisipa kiva sää!

No, otsikossahan se tulikin. Meinaan tunnin jännittävin hetki. Jalat tuntuu venyvän aina metrin lisää ja uusia lihaksen paikkoja löytyy kans. Harjoitusravi meni ihan kivasti, yhden kerran horjahdin enempi, mutta en antanut heti periksi.

Kenttä oli jäinen, mutta ei liukas. Lämmiteltiin pitkään ja hartaasti, mutta se teki lopputunnille tosi hyvää. Jungle liikkui nätisti allani ja jos viime viikolla en meinannut saada laukkaa nostettua kunnolla, tänään se onnistui 3 kertaa peräkkäin. Hyvä me! Aika hujahti kuin huomaamatta ja tunti oli jo ylikin ku Ope huomasi, että pitäisköhän meidät laskea kotiin. Hauskaa siis oli.

Nää miun tämänhetkiset jutut on nyt vähän hevospainotteiset, kun koirien kanssa ei voi oikein muuta kuin lenkkeillä. Tilasin semmoiset Ice-Bug kengät, missä on nastoitus koko pohjan alalla ja toivottavasti saan ne nopsaan. Raportoin sitten millaiset ne on käytössä.